lauantai 28. toukokuuta 2016

kiitos hyvää


Anteeksi blogihiljaisuus. Monta postausta odottamassa kuvia, kun malttaisin istua koneelle laittamaan niitä..

Tulin kertomaan, että hyvää kuuluu. Olen elänyt täysillä tätä kevättä. Olen nauttinut yksinasumisen vapaudesta ja sisustanut kotiani. Olen ollut töissä ja vaihtanut salitreenit metsälenkkeihin ja käynyt juoksemassa vaihtelevalla menestyksellä. Olen pitänyt hauskaa ja viettänyt mukavia hetkiä hyvässä seurassa. Olen ottanut askeleita kohti unelmia ja valmistautunut tekemään paljon töitä niiden eteen.

Olen syönyt liian vähän oikeaa ruokaa ja liikaa herkkuja. Olen myös ollut hieman väsynyt kiireeseen ja siihen, ettei aika meinaa riittää kaikkeen. Mutta suurimmaksi osaksi päiväni ovat olleet hyväntuulisia, kiitollinen niistä.

Niin ja olen saanut ihanan kesäkämppiksen, ystäväni muutti töiden takia kesäkuukausiksi luokseni. Vaikka tykkäsin tosi paljon asua yksin, on silti kivaa kun kotona on joku, jonka kanssa voi vaihtaa päivän kuulumiset. Ja joku jonka kanssa syödä aamiaista terassilla tai unohtua illalla kahvikupin ääreen höpöttelemään. Ja onhan sekin kiva, että kesällä jää rahaa muuhunkin kuin asumiseen.






Koti on paikka, jossa sydän on. ♥  
Muistan joka päivä olla kiitollinen tästä paikasta, joka tuntuu nyt niin omalta ja rakkaalta.







"tuparit" ja vappubrunssi. mulla on maailman rakkaimpia ystäviä ♥



Pysykäähän linjoilla, postausjonossa Rodoksen matka, pikkusiskon häät, maailmanympärimatkan budjetti ja Disneyworld. Ja hieman parempilaatuisia kuvia..

torstai 5. toukokuuta 2016

pyssymäki extreme polkujuoksu

Oho, musta tuli lenkkarimainos. Eiku kummiurheilija. Tai jotain sinnepäin. Elokuussa olis tarkoitus juosta Pyssymäki Extreme Polkujuoksu - tapahtumassa 26 kilometriä kummijuoksijan tittelissä. Joo, minun. Juosta. Metsässä. 

Saivat ylipuhuttua. Ensin mietin, että en todellakaan, koska en oo juossu muutamaan vuoteen. Otin haasteen vastaan, ja tässä nyt pitäisi asennoitua siihen, että saliharrastus jää vähän sivuun ja juoksulenkit kuuluu koko kesän mun arkeen. Tää on mulle haaste, koska tässä mennään aika kaukana mun mukavuusalueelta. Suhteeni juoksemiseen on tällä hetkellä se, että pitää tosissaan tsempata lähtemään ja aina ensimmäiset 20 minuuttia mietin, että kuka hullu tätä tekee vapaaehtoisesti. Mutta joka ikisen lenkin jälkeen on niin mahtava olo, että rakastan juoksemista! Eli vois sanoa, että tää on semmonen viha-rakkaus suhde. 

Oon kuitenki aika mielissään tästä haasteesta, koska en varmasti ois ite muuten ilmoittautunut tapahtumaan. Ja tekee ihan hyvää vaihtaa välillä kuntosali metsäpolkuihin. Plussana tietysti se, että saa syödä enemmän kun vaihtaa aerobiseen! Ehkä ei kaikki kesän jäätelöt jää vyötärölle, hehe. (mun tsempparin kans ollaan sovittu että jokaisesta viidestä juoksukilometristä saa syödä turkinpippurijäätelön ;) ) Kokonaan en toivottavasti salia jätä, vaan tavoitteena ois että viikkoon tulis muutama kerta myös lihaskuntotreeniä.

hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina


Katotaan mitä tästä tulee. Oon nyt muutaman vitosen ja yhen kympin käyny juoksemassa (lue, hölkkäämässä), tästä lähetään. Pikkuhiljaa vaihdan soratiet metsäpolkuihin ja rupean pidentämään lenkkejä. Toivotaan, että paikat pysyy kunnossa ja motivaatio yhtä korkealla koko kesän! Mun ja toisen kummijuoksijan treenipäivityksiä voi seurata Facebookista Pyssymäki Extreme Polkujuoksun sivuilta. Yritän myös tänne päivitellä välillä fiiliksiä.

satoi vettäräntäärakeitamummoja mutta hyvä lenkki oli



näissä maisemissa kelpaa lenkkeillä