keskiviikko 17. helmikuuta 2016

kiitos sisko ja kevätaurinko

Eilen oli minun jokavuotinen kevät tulee- päivä. Se päivä, jolloin kevätaurinko käy muistuttamassa, että valo on taas täällä. Että kevät tulee taas, niin kuin joka vuosi. Ja tätä päivää juhlin siskoni kanssa brunssilla ja metsäretkellä. 









Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odottaessasi. -Nuuskamuikkunen-  

Rakensin padon ja toteutin unelmia. Olin myös talviunilla ja vähän surin. Mutta ensimmäinen kevätpäivä saapui jälleen, kuten joka vuosi. 

perjantai 5. helmikuuta 2016

maalla merellä ja ilmassa



Olen kotonani siellä minne meen
Sydämeeni aina turvapaikan teen


Jos minun pitäisi valita yksi elementeistä maa meri vai ilma, en tiedä osaisinko. Rakastan niitä kaikkia.

Rakastan maata; niittyjä, vuoria, metsiä. Vaellusta ja sitä, että jalat on tukevasti maan pinnalla. Ja maanteitä; moottoripyöriä ja avoautoja.





Rakastan kaikkia vesistöjä. Peilityynellä järvellä soutamista, joella melomista ja koskien pauhua. Rakastan merta ja kunnioitan sen valtavaa voimaa. Ja rantoja, voisin istua tuntikausia kuuntelemassa merta ja katselemassa ulapalle. Ja purjehtiminen, parasta merellä.


Rakastan ilmaa, lentämistä. Olla vapaana kuin tuuli, liidellä ilmassa ja nähdä niin kauas. Ja lentokoneet symboloivat minulle vapautta, arjesta irroittautumista. Seikkailua ja sitä, että hetkeksi voi jättää kaiken taakseen ja hypätä tuntemattomaan.

Missään elementissä en ole kovin hyvä, mutta jokaisessa voin tuntea oloni kotoisaksi. Ehkä se kertoo levottomuudesta, mutta ehkä se on myös rikkaus. Ja toisinaan olen kiitollinen siitä.