torstai 26. helmikuuta 2015

asiaa liikkumisesta

Olen monesti ajatellut, että olisi kiva jakaa ajatuksia treenaamisesta ja ruokavaliosta, mutta se on aina jäänyt siihen että "en minä voi kirjoittaa sellaisesta, enhän edes näytä siltä että urheilen". Olen ajatellut, että vain timmiksi treenatun vartalon omaavilla on oikeus kirjoittaa aiheesta. Koska eihän se kuulosta uskottavalta, jos tällainen sohvaperunan näköinen kirjoittelee juttuja olkapäätreenistä ja jakaa ruokavaliovinkkejä. Mutta kuka määrää, kenellä on oikeus kirjoittaa ja mitä ? Ilmeisesti se joku tuolla oman pääni sisällä. Mutta nyt lakkaan kuuntelemasta sitä, sillä minulla voi olla yhtä paljon (tai enemmän) kokemusta salilla käymisestä kuin jollakin joka omistaa täydellisen sixpackin ja painaa minua 15 kiloa vähemmän. Joten tässä teille ensimmäinen aiheeseen liittyvä sekava postaus.








Allaolevan tekstin kirjoitin kuukausia sitten (vai jokohan siitä on vuosi). En pystynyt julkaisemaan sitä silloin, oli vielä liian arka aihe.

"Luin joku aika sitten Helsingin Sanomista jutun Fitness - sallittu syömishäiriö. En silloin ajatellut asiaa sen enempää, mutta palasin juttuun myöhemmin ja se hieman pysäytti - ja vähän säikäyttikin. Niin paljon samoja tuntemuksia ollut minullakin. Olen tehnyt valtavasti töitä oman hyvinvointini eteen ja pudottanut toistakymmentä kiloa painoa, ennenkaikkea muuttanut ruokavaliotani ja ruennut liikkumaan aktiivisesti. Myönnän, että välillä (aika monesti) olen valinnut ystävien ja perheen sijaan urheilun, tai jättänyt menemättä jonnekin sen takia etten viitsi kokoajan kieltäytyä tarjottavista kun olen omalla ruokavaliolla. Olen aina ajatellut, että olen sen verran herkkusuu ettei minulla voisi koskaan olla ongelmaa syömättömyyden kanssa. Mutta on pakko pysähtyä miettimään, missä on vika kun jokaisen ylimääräisen pikkuleivän tai muun ruokavalioon kuulumattoman evään syömisen jälkeen tulee itku ja itsesyytökset, kun olin niin huono taas. Tai kun jokaisen lenkin jälkeen mietin miksen juossut pidemmästi, lujempaa. Miksen käynyt salilla kuin kaksi kertaa tällä viikolla.

Olin ajatellut, että tämä on väliaikaista. Sitten kun saavutan tavoitteeni (eihän minulla edes ole konkreettisia tavoitteita), olen tyytyväinen ja elän normaalisti. Mutta miten voin palata "normaaliin", kun yhdenkin herkun jälkeen tuntuu, että kaikki kilot tulivat takaisin ja näytän kamalalta. Tuntuu, että tavoitteeseeni on vielä pitkä matka. Silti haluaisin löytää keskitien, oppia syömään ilman sen jälkeistä pahaa oloa ja pitää vapaapäiviä liikunnasta ilman huonoa omaatuntoa."



Edelleen olen matkalla kohti tavoitettani, onnellista ja hyvinvoivaa minää. Sitä tyyppiä, joka on suht. tyytyväinen ulkonäköönsä eikä itke syötyään levyllisen suklaata (tai ei syö sitä suklaata). Mutta olen oppinut paljon. Olen tutustunut omaan kehooni ja tiedän mitä se tarvitsee. Tiedän nyt, miten haluan syödä ja liikkua. Tiedän, millä tavoin pystyn muuttamaan kroppaani ilman että se kärsii siitä. Olen ylpeä siitä, miten paljon olen tehnyt töitä sen eteen, että voin paremmin kuin koskaan. Sen eteen, että (useimmiten) voin katsoa itseäni peilistä ilman, että se pilaa päivääni. Vaikken vieläkään ihan ole tyytyväinen ulkonäkööni, alan olla sinut asian kanssa.







tiistai 24. helmikuuta 2015

toteutan unelmani

Ensi syksynä minä en jää tänne pimeään. Aion toteuttaa suurimman haaveeni ja lähteä maailmanympärimatkalle! Yksi iso askel on jo otettu, nimittäin reitti on suunniteltu ja lentoliput varattu ja maksettu. Minä lähden ihan oikeasti!

Elämä on niin ihmeellistä. Olin jo melkein luopunut toivosta matkakaverin suhteen ja sitten yhtäkkiä minulla oli matkakaveri ja matkavalmistelut olivat käynnissä ! Kannattaa puhua ääneen unelmista, koskaan ei tiedä kuka sattuu olemaan kuulolla..

Suunnitelmissa on kahden ja puolen kuukauden reissu pallon ympäri. Syyskuussa lähdetään ja joulukuussa tullaan takaisin. Lennot on jo varattu yhtä väliä lukuunottamatta, ja reitti näyttää tältä :

Helsinki - Bangkok - Christchurch//Auckland - Nadi - Los Angeles - San Juan (?) - Miami - Helsinki


Aasiassa olis tarkoitus kierrellä se vähän vajaa kuukausi, ja sinne ei ole sen tarkempia suunnitelmia tehty. Reissuvinkkejä otetaan vastaan Thaimaa-Kambodza-Vietnam akselille !


kuva: www.kilroy.fi
www.apollomatkat.fi
Thaimaa
kuva: www.apollomatkat.fi


Uudessa Seelannissa myös vajaa kuukausi,sinne meillä 
on varattuna bussipassi jolla pystyy kiertämään molemmat saaret 
ja liikkumisaikataulun voi itse päättää.

www.sts-education.com


Uudesta Seelannista lennetään Fidzin saarille viikoksi, 
ja sieltä varattiin valmiiksi saarihyppely ja majoitukset. 
Ajatuksena lähinnä se viikko ottaa rennosti 
paratiisirannoilla riippumatossa loikoillen..

www.fijiguide.com

Fidziltä lennetään muutamaksi päiväksi Los Angelesiin ja sieltä 
viikoksi Karibialle (tämä väli lennoista on varaamatta), 
jonka jälkeen vielä muutama päivä Floridassa ennen kotimatkaa.


www.comwest.com

www.tjareborg.fi

 (oli ihan pakko googlata vähän fiilistelykuvia tähän)


Tällainen alustava suunnitelma meillä on, aktiivilomailua, hienoja paikkoja ja väliin myös sitä rantalöhöilyelämää. Paljon on vielä valmisteluja tehtävä noin pitkälle reissulle, sen takia ollaan näin ajoissa liikkeellä. Kovin tarkkaa aikataulua ei kohteisiin haluta valmiiksi vaan reissussa pitää olla myös joustovaraa.

Ideoita ja matkavinkkejä eri paikkoihin otetaan mielellään vastaan!


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

laatuaikaa

Ote viime sunnuntain kahvipöytäkeskustelusta:

-Pitäis lähteä Ouluun. tai jonneki.
- Mun pitäis kans käydä Oulussa! Olis huomenna vapaapäivä
- Mitä, vapaapäivä! Minne mennään? Kuusamon tropiikkiin minilomalle? 
- Joo, vai Katinkultaan? Kummassa on paremmat aamupalat? 

(tässä kohtaa siskon mies pyörittelee silmiään ja nauraa meille)

Nii, oonko ikinä sanonu että mulla on maailman parhaat siskot? Ne on sen verran isosiskoonsa tullu, että ne saa aina joskus puhuttua mukaan hölmöihin päähänpistoihin. Tällä kertaa toinen jäi tunnollisesti opiskelemaan, kun me kaks tultiin siihen tulokseen että ollaan miniloman tarpeessa (olis me kyllä haluttu se kolmaski sisko hölmöilemään meidän kans). 

Oltiin järkeviä ja päädyttiin Oulun Edeniin sen vuoksi, että kello oli jo paljon ja sinne oli lyhin matka Oulaisten kautta. Varasin hotellihuoneen aamiaisella ja kylpylällä yhdeksi yöksi ja sitte mentiin. Teki niin hyvää viettää siskojen kesken laatuaikaa, kun edellisestä kerrasta on jo kauan! Puhuttiin, puhuttiin, itkettiin ja naurettiin. Luettiin kirjoja, syötiin iltapalaksi pelkkiä herkkuja ja nukuttiin hyvät unet hotellin puhtaissa lakanoissa. Syötiin ihana puffetaamiainen ja nautittiin kylpylästä. Seikkailtiin Oulun keskustassa eikä löydetty parkkipaikkaa. Käytiin täydellisellä lounaalla ravintola La Festassa, nähtiin ystäviä ja ajeltiin illalla kotiin. 

Aikalailla täydellinen miniminiloma. kiitos sisko, oot niin paras.



torstai 19. helmikuuta 2015

Bowling Uikko*

(*sisältää mainostusta)

Nivalan uudistetussa liikuntakeskus Uikossa on avattu upea keilahalli. Radat on testattu ja hyväksi todettu! Viihtyisä ympäristö, kivaa tekemistä ja hyvää seuraa, tarvitaanko muuta? (Sitäpaitsi tämähän oli vallan mukava tapa kerätä "kiva isosisko" -pisteitä.. )















Keilahallin aukioloajat ja hinnasto:
ma-pe klo 10-16         17,5e/h/rata
ma, ti, to klo 16-21     20e/h/rata
ke, pe klo 16-18          20e/h/rata
la, su klo 11-16           20e/h/rata
HOHTOKEILAILU 25e/h/rata
ke, pe klo 18-22
la klo 16-22
su klo 16-18

Keilailu on mukava koko perheen yhteinen harrastus, sillä perheen pienimmille on saatavissa laidat radalle. Oman keilailuvuorosi voit varata täältä tai soittamalla 044-4457420.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

ystävänpäiväleivokset

Käytin vähän mielikuvitustani ja tein ystävänpäiväleivoksia niistä aineista, joita sattui kaapissa olemaan. Hyviä tuli, mutta valitettavasti kovin tarkkaa ohjetta ette saa, koska laitoin aineksia vähän summassa.. 


Sitruunaiset ystävänpäiväleivokset

pohja:
suklaapisara-keksejä (tai jotain muuta)
voita sulatettuna
(lemon curdia)

täyte: 
200g maustamatonta tuorejuustoa
2,5dl kuohu- tai vispikermaa
170g vanilja skyriä (tai muuta rahkaa)
n. 2 rkl vaniljakreemijauhetta
n. 2-3 rkl lemon curdia
maun mukaan sokeria
2 liivatelehteä
2 rkl vettä tai sitruunamehua

koristeeksi suklaarouhetta

Murskaa keksit ja sekoita voisula (ja halutessasi hieman lemon curd -tahnaa) keksien joukkoon. Jaa keksinmurut kirkkaisiin laseihin tai pilttipurkkeihin.

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi ja lisää muut aineet. Liota liivatteet pariin ruokalusikkaan kiehuvaa vettä tai sitruunamehua ja sekoita nopeasti täytteeseen. Jaa täyte purkkeihin, halutessasi voit myös pursottaa sen.

Rouhi päälle suklaata koristeeksi, anna hyytyä muutama tunti jääkaapissa ja nauti hyvässä seurassa!





marjaisa versio leivoksista

vinkki1: ohjeesta voit soveltaa myös marjaisan version, jätät vain lemon curdin pois ja laitat purkkeihin marjasosetta tai hilloa täytteen kaveriksi. Hyvää myös näin ! 

vinkki2: ohjeen voit tehdä myös hyydykekakuksi, laitat vain ainekset irtopohjavuokaan :) 

lauantai 14. helmikuuta 2015

ystävyys

se on sitä, kun ystävä soittaa tavallisena maanantai-iltana että sauna on lämmin, voi mennä arkivaatteilla ja likaisilla hiuksilla

se on sitä, kun suunnitellaan porukalla yhteisiä juttuja vaikka tiedetään, että seuraavaan kertaan saattaa taas vierähtää vuosi  - ja sitten on sitäkin mukavampaa

se on haikeus jäähyväisissä ja riemu jälleennäkemisessä

ja ennenkaikkea se on sitä, että tietää ystävyyden olevan olemassa, vaikkei nähdä pitkään aikaan









~~ miten voikaan joku, jota näkee ihan liian harvoin, olla silti niin rakas ja läheinen 


ei etäisyys
ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea







ystävyys on kaikkea, kyllä te tiedätte. 


Ystäväni
luulin, etten voisi
enää kirjoittaa ystävyydestä
-siitä on jo kirjoitettu tuhansia sanoja

Sitten huomasin
etteivät ne tuhannet 
muiden kirjoittamat sanat
riitä kertomaan
mikä merkitys teillä on minulle

siksi kirjoitin, minäkin:
olet ystävä kalliimpi
kultaakin


Ps. Älkää vain luulko, että tässä postauksessa on kaikista ystävistäni kuvat. Ei ole, koska siihen olisi mennyt ikuisuus ja tästä postauksesta olisi tullut luvattoman pitkä. sitä paitsi huomasin, että osa ystävistäni (etenkin toisen sukupuolen edustajat) ovat ahkerasti vältelleet kameraa. Älä siis hätäänny, en ole unohtanut sinua vaikket löydä omaa kuvaasi täältä..



kiitos ystäväni, että olette. toivottavasti tiedätte, miten tärkeitä olette (tekin, joita näen ihan liian harvoin). ihanaa ystävänpäivää! 

tiistai 10. helmikuuta 2015

ilahduta bloggaajakaveria -haaste

Sain haasteen ilahduttaa bloggaajakaveria ystävältäni Linnamaista Elämää -blogin Olgalta, kiitos Olga. Mukana ollaan!

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, allaolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää.. 

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

http://tipulassa.blogspot.fi/2015/01/haaste-ilahduta-bloggaajakaveria.html
Emonen Tipulassa on laittanut tämän haasteen liikkeelle.

Haastan mukaan seuraavat blogit :