tuleehan tuolta se toinen päivä

Huh. Saisiko lisää päiviä kalenteriin, kiitos. Niin monta rautaa tulessa, ettei pysy mukana. Milloin tästä elämästä näin kiireistä on tullut ? Kahden työn, monen ekstrahomman, oman ajan ja urheilun sovittaminen samaan aikatauluun ei kyllä oo kovin helppoa. Olen laiminlyönyt ystäviäni, blogiani, itseäni - taidan olla vähän huonosti suunnitellut aikatauluni tänä keväänä. Voi kun odotan sitä päivää, että voin itse suunnitella työaikani. Sen ajatuksen voimalla yritän nyt jaksaa tätä kiireisempää vaihetta, vaikken vielä tiedä kuinka kauan sen saavuttamiseen menee.

Onneksi kalenteriin oli sovittu valmiiksi jotain minua varten. Teimme ihanien työkavereiden kanssa reissun tukholmaan viikonloppuna. Samalla reissulla näin myös rakkaita sveitsin-ystäviäni, ja olis niin tehny mieli jäädä sinne. Sinne toiseen kotiin, pelaamaan Catania ja kotoilemaan - mulla on niin ollu ikävä sveitsin viikonloppuja ! Teki kyllä hyvää käydä vähän tuulettumassa, kiitos rakkaat naiset. Teidän seurassa on helppo päästää hetkeksi irti arjesta.

tekstiilisiskot

laivalla kannustettiin suomea MM-kisoissa

Itkuja varten on ihmisen silmät

vierikää kyyneleet

tuleehan tuolta se toinen päivä

kun on kepeät askeleet

Ja vaikka kuin pitää itsensä kiireisenä, välillä on pakko pysähtyä hetkeksi. Miettiä asioita ja yrittää hyväksyä että elämää ei voi itse suunnitella. Hyväksyä asiat, jotka tuntuvat joskus äärimmäisen vaikeilta. Hyväksyä, ettei aina tarvitse olla niin vahva. Hetkellisesti saa romahtaa, kunhan taas muistaa nousta ylös.

Brunssi, ystäviä ja ajatuksia

Vaikka minulle kuuluu hyvää, olen ajatellut paljon asioita ja ollut myös hieman surullinen. Joskus elämä vaan pysäyttää ja pistää miettimään. Olen ajatellut, miten onnellinen saan olla omista läheisistäni - koskaan ei voi tietää milloin joku tapaaminen jää viimeiseksi. Ja muistinko silloin sanoa, että välitän? Elämä on lyhyt - vaikka kuinka suunnittelisimme tulevaisuuteen, ei voi tietää mitä tapahtuu. Ei, joskus elämä päättyy vaikka voisi luulla, että se oli vasta edessä päin. Kuolema pysäyttää aina, vaikkei se ihan läheltä itseä kosketa. Eikä sitä voi ymmärtää että miksi onnettomuus vie nuoren, elämäniloa täynnä olevan ihmisen. Toivon niin paljon voimia läheisille ja osanottoni sanomattoman suureen suruun ! Voisinpa ottaa osan siitä kantaakseni, ystäväni. 

 

Tänään minulla oli ansaittu herkkupäivä, toisinsanoen tankkauspäivä. Nimittäin puhdistuskuurini loppui ja huomenna jatkan taas Jutan gofatgo-ruokavaliolla. Herkkupäiväni aloitin reippaasti aamulenkillä, jonka jälkeen kahvi maistui niiin hyvälle pitkän tauon jälkeen ! Kutsuin ystäväni brunssille, oli kyllä mukavaa viettää pitkästä aikaa tyttöjen kans laatuaikaa. Ja tietenkin syödä hyvin.. Niin, ja tänään myös ylitin itseni. Kävin ystävän kanssa juoksemassa! Ylitin itseni siinä, että uskalsin lähteä juoksemaan jonkun toisen ihmisen kanssa. On ollut tosi iso kynnys pyytää kaveria mukaan juoksemaan, kai sitä pitää itseään niin huonokuntoisena ettei kehtaa. Mutta lenkki meni mukavasti, hyvässä seurassa.

Detox-kuuri oli tosi hyvä juttu ! Tunsin oloni virkeäksi koko puhdistuskuurin ajan ja paino putosi 3-4kg tämän aikana. Lisäksi iho selvästi ajatteli puhdistautua, kun reagoi kuuriin muutamalla finnillä. Kaiken kaikkiaan ruokavalio onnistui tosi hyvin (ja niillä hedelmilläkin kummasti jaksaa). Kävin muutaman kerran salilla ja juoksemassa ja lisäksi tein rauhallisia kävelylenkkejä. Jos kiinnostuit puhdistuskuurista ja haluaisit kokeilla, ota yhteyttä minuun! 

Pienet annosmunakkaat, 12 kpl

1 pkt HK amerikanpekonia

1 sipuli

1 punainen paprika

6 kananmunaa

1 dl maitoa

suolaa

mustapippuria

(tuoretta basilikaa)

Kuutioi pekoni ja kypsennä pannulla. Lisää pilkottu sipuli ja kuullota hetki. Pilko myös paprika pekoni-sipuliseoksen joukkoon. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki haarukalla. Lisää maito ja mausteet. Sekoita pekoni-kasvisseoksen joukkoon ja jaa muffinsivuokiin. Paista 175 asteessa 20-25 min. Syö hyvässä seurassa. (ohje on poimittu pirkka-ruokalehdestä ja testattu, hyviä olivat!)